EF ROADTRIP 2016

*Postaus on toteutettu yhteistyössä EF Education Firstin kanssa 

Ensi viikon maanantaina pari EF:n työntekijää hyppää pinkkiin autoon ja lähtee kiertämään ympäri Suomea. Monesti puhutaan, että kaikki tapahtumat järjestetään vain pääkaupunkiseudulla, mutta nyt myös muu Suomi pääsee mukaan. Katso alta auton reitti ja aikataulu ja tule moikkaamaan. Samalla voi voittaa mahtavia palkintoja. 

EF ROADTRIPIN AIKATAULU:

5.9. Turun seutu

6.9. Porin seutu, Kristiinankaupunki, Närpiö
7.9. Vaasa
8.9. Seinäjoki, Lapua
9.9. Kokkola, Oulu
10.9. Oulu
11.9. Alavus

Ei mulla muuta tällä kertaa. Apua huomenna alkaa jo syyskuu (mihin se kesä oikein katosi?!), mutta ensi postauksessa palataan Kalifornian auringon alle! 

Jenna

EF OPEN DOOR DAY REUNION PARTY 2016

*Postaus on toteutettu yhteistyössä EF Education Firstin kanssa 

Lauantaina oli 27.8 ja tämän vuoden Reunion partyt! Kielimatkan jälkeen joka maassa EF järjestää Reunion partyn, jossa pääsee näkemään kurssikavereita. Joka vuosi tässä tapahtumassa on joku esiintyjä ja tänä vuonna Helsingissä se oli Anna Abreu. 

Ennen Reunion Partya on tuttuun tapaan EF:n Open door day. Tapahtumaa vietettiin Helsingin vanhalla ylioppilastalolla, josta mutkin löysi Australia-pöydän takaa. Päivän aikana pääsin puhumaan monen kielimatkoista kiinostuneen kanssa ja kertomaan kokemuksia. Ihanaa, että niin moni pääsi paikalle. Törmäsin moniin tuttuihin ja mun kaikki kolme liideriäkin oli paikalla. Oli myös ihana tutustua muihin ambassadoreihin!

Open door day loppui neljän aikoihin ja sen jälkeen nähtiin meidän ihanalla Kalifornian Suomi-ryhmän kanssa (valitettavasti ihan kaikki eivät päässeet paikalle). Suunnaksi otettiin Hard rock cafee, muistojen kunniaksi. 

Reuniot alkoivat kuuden aikaan ja liityttiin pitkään jonoon. Ilmeisesti tänä vuonna ambassadoreille olisi ollut jokin VIP-jono, mutta jonotin mielummin kavereiden kanssa. Meillä oli aivan mahtava ilta, kiitos kaikille mukana olleille!

Jos et tänä vuonna ollut matkalla ja haluaisit kokea Reuniot ja upean kesän, niin aloita matkan suunnittelu tilaamalla esitteen tästä. 


Jenna

ISÄNTÄPERHEENI SANTA CLARITASSA

*Postaus on toteutettu yhteistyössä EF Education Firstin kanssa 

HELLO!

Pitkästä aikaa luvassa on kunnon postausta. Kalifornian kielimatkasta mulla on kerrottavaa vaikka kuinka paljon, joten toiveita otetaan vastaan. Eli mitä juuri sinä haluaisit kuulla reissustani? Nyt kuitenkin ajattelin aloittaa kertomalla mun tämän kertaisesta isäntäperheestäni. 

Olen ollut kahdella aikaisemalla EF kielimatkalla majoitteneena isäntäperheessä. Aikaisemmista perheistäni pääset lukemaan linkeistä Isäntäperheeni Australiassa ja Isäntäperheeni Pismo beachilla (CA). Kun kohteeksi varmistui Kalifornia, olisin halunnut palata takaisin vanhaan perheeseeni. Kurssi Pismolle oli kuitenkin täynnä samoin kuin kaikki asuntolakurssit. Ajattelin, että mulle on kaksi kertaa sattunut niin täydelliset perheet, että kolmannella kerralla mun perhe olisi aivan varmasti kamala. 

Niin ei kuitenkaan käynyt (onneksi). Kuukausi ennen matkaa perheeni laittoi minulle viestiä, kertoivat itsestään ja toivottivat minut tervetulleeksi. He vaikuttivat aivan ihanilta ja kaikki jännitys katosi saman tien (ainakin melkein). Olin kuitenkin perheen ainut oppilas, mikä tuntui hieman pelottavalta verrattuna siihen, että aikaisemmilla kursseilla tukena on aina ollut toinen suomalainen. 

Perheeseeni kuului vanhemmat ja kolme tytärtä. Vanhin oli 16-vuotias ja jaoin huoneen hänen kanssaan. Oli mahtavaa, että perheessä oli joku suunnilleen saman ikäinen, joten juttua riitti ja hänestä tuli todalla läheinen matkan aikana. Hänellä oli myös ajokortti, joten oli upeaa päästä hänen mukanaan eri paikkoihin ja aina ei tarvinnut vaivata vanhempia. Kaksi muuta tytärtä oli kahdeksan ja kuusi vuotiaita. He olivat aivan ihania. Oli mukava pelata ja olla heidän kanssan. Perheeseen kuului myös maailman ihanin koira Sadie ja kaksi kissaa. 

Mun perhe asui noin viiden minuutin ajomatkan päässä  bussipysäkiltä, josta kuljettiin arkipäivisin kouluun EF:n keltaisilla koulubusseilla. Meidän talo oli ihana omakotitalo, jonka tahapihalla oli uima-ja poreallas. Meidän naapurusto oli todella viihtyisä ja täynnä lapsiperheitä.

Isäntäperheessä meillä oli täysihoito. Jokapäivä sain aamupalan, lounaan kouluun ja illallisen. Koululounas oli perinteinen packed lunch joka sisälsi päivästä riippuen leivän tai kylmän kanafileen (kuulostaa ällöltä mut se kana oli oikeesti tosi hyvää), sipsejä/muita snckseja, vesipullon ja hedelmän. Illalliseksi käytiin aika usein ulkona syömässä tai isä teki parasta bbq-ruokaa. 

Me saatiin viettää useimmat illoista ja kaksi viikonloppua perheen kanssa ja olla mukana juuri heidän ohjelmassa. Vapaa-ajalla mm. käytiin shoppailemassa (ainakin kolmesti), nuorimpien tyttöjen uimakisoissa, vietettiin synttäreitä, syömässä ravintoloissa, uitiin takapihalla, katsottiin leffoja... Pääsin myös käymään heidän mukanaan Jenkkiläisessä kirkossa ja tytär vei mut yhtenä iltana kirkon nuortentapahtumaan. Siellä saatiin pizzaa ja pelattiin Hungry, hungry hippos pelin ihmisversiota. Oheinen video antaa osviittaa mistä oli kyse, hungry hungry hippos (toki toteutettiin tämä hieman paremmin). Täytyy sanoa, että tää oli aivan mahtavaa! 

Jo ensimmäisestä minuutista lähtien musta tuntui, että olisin ollut osa perhettä koko elämäni. He olivat aivan ihania ja yhteisiä puheenaiheita riitti paljon. He pitivät koko ajan musta huolta ja veivät kokeilemaan ja maistamaan uusia asioita ja ruokia. Oli kamalaa sanoa hyvästit, mutta mulle syntyi vahva olo, että tuun palaamaan tuonne vielä ja yhteys tulee varmasti pysymään! 

Jenna

TAKAISIN SUOMESSA

*Postaus on toteutettu yhteistyössä EF Education Firstin kanssa 

Hellouu,

päälle viikko sitten palasin takaisin Suomeen mun kolmannelta EF kielimatkalta Kaliforniasta. Matkan jälkeen aika on taas hurahtanut kauheaa vauhtia sukulaisia tapaamassa ja yrittäessä päästä mukaan Suomen aikaan (ja lukiessa kahdeksatta Harry Potteria). Koulukin ehti jo taas alkaa. Kielimatkat on aina ollut tosi rankkoja, koska ollaan kokoajan menossa, joten en ole varma johtuuko tämä mahdoton väsymys siitä vai aikaerosta. Nyt olen kuitenkin taas täällä koneen takana.

Kolme viikkoa Kalifornian lämmöstä meni todella nopeasti ja sen aikana ehdittiin nähdä ja kokea niin paljon. Käytiin useaan otteeseen Los Angelesissa,  rannalla ja vietettiin viimeinen viikonloppu San Franciscossa. Näistä tulossa siis lisää. Mulla oli aivan mahtava perhe ja matkan aikana ehdin tavata myös vanhaa perhettä kahden vuoden takaa. Toisaalta kurssi oli myös todella dramaattinen ja jouduttiin kohtaamaan sen aikana useampi surullinen tapahtuma. Kokonaisuutena matka oli kuitenkin hyvin onnistunut. En tiiä paraneeko matkat vanhetessa, vai onko tää uusin vaan päälimmäisenä mielessä?! En koskaa uskonut et tästä matkasta vois tulla yhtä mahtava kuin aikasemmista, mutta niin vaan kävi. 

Haluutko kuulla lisää mun matkasta?

Stay tuned! 

Jenna

SANTA CLARITA WILDFIRE

*Postaus on toteutettu yhteistyössä EF Education Firstin kanssa 

Moikka,

olin jo tullut siihen tulokseen etten kirjoittaisi matkan ajalta mitään tänne blogiin ja keskittyisin vain elämään hetkessä. Nyt kuitenkin tapahtui jotain mikä muutti ja tulee muuttamaan meidän matkaa ja vaikuttaa meidän jokapäiväiseen elämään täällä... maastopalot. Halusin kertoa teille mikä tilanne täällä on parhaillaan käynnissä tai pikemmin oli viikonloppuna.

Lyhyesti meidän kurssikaupunki on Santa Clarita, joka sijaitsee Golden valleyn alueella. Käytännössä koko kaupunki sijaitsee keskellä kukkuloita, jotka ovat pahasti kuivahtaneet eikä niillä ole paljoa kasvillisuutta.

Parhaillaan täällä on "fireseason". Lämpötila pyörii +40 molemminpuolin ja vesisadetta ei ole näkynyt moneen kuukauteen. Moneen vuoteen täällä ei ole maastopaloista tarvinnut kärsiä, mutta viikkoa ennen meidän tänne tuloa maastopalo roihusi kukkuloilla. 

Viime perjantaina kuitenkin syttyi toinen palo, joka on paljon pahempi kuin aikaisempi. Molemmat palot saivat alkunsa autosta. Perjantaina tilanne ei vielä vaikuttanut pahalta, mutta illalla liekit loistivat pitkälle. Perjantaina maastopaloista pystyi jopa lukemaan Iltasanomista. 

Lauantaina valkoista tuhkaa satoi taivaalta, paksu savu/tuhkapilvi peitti taivaan ja savu haisi jokapuolella. Ulos ei siis ollut asiaa. Ihmisiä alettiin evakuoimaan palon tieltä.

Sunnuntaina taivas näkyi meidän alueella jo ja ajateltiin että ehkä tämä olisi ohi. Toisella puolella tilanne oli vielä kauheampi. Yön aikana palo oli kaksinkertaistunut ja se ei vieläkään ollut hallinnassa. 

Maanantaina meidän koululla paksu tuhkapilvi oli edelleen yllä ja pyrittiin pysymään mahdollisimman paljon sisällä. Kuvasta näkyy taivaan ja savun raja. 

Tiistaina tilanne pysyi melko samana eikä suurta muutosta ollut havaittavissa.

Tänään tilanne alkaa näyttämään jo melko hyvältä. Paloa aletaan saada hallistaan ja sen annetaan palaa loppuun pienellä alueella. 

Sunnuntaihin mennessä 18 taloa paloi maantasalle. Yksi ihminen kuoli ja tuhannet sammutuskalustot pyrkivät saamaan tulen hallintaa. Noin 30 000 eekkeriä maata paloi tuhkaksi. Tuhansia ihmisiä evakuoitiin  turvaan tulelta. Joukossa oli myös suomalaisia ja muita EF oppilaita ja perheitä. 

Miksi palo on niin vaikea saada hallintaan?

Ensinnäkin maasto on niin kuivaa ja palo ehti levitä hyvin laajalle. Tuli liikkuu tuulen mukana eli se saattoi hyvin liikkua edestakaisin samaa väliä. Paloa ei voida vain sammuttaa sen arvaamattomuuden ja koon takia. Palohenkilöstö pyrkii vain estämään lisätuhoja ja hallitsemaan sitä. Tulen tulee vain antaa polttaa itsensä loppuun. 

Miten palot vaikuttivat mun elämään?

Tuulen suunnasta riippuen vaikutukset mun elämään vaihtelivat päivittäin. Savua ei tietenkään ole terveellistä hengittää, joten jos meidän alueella on paljon savua, silloin ulos ei ole asiaa. Liikenne meni täysin tukkoon tulen takia ja monia teitä suljettiin. Meidän koululle siirrettiin amerikkailaisten oppilaiden kesäkoulu, joten osa koulun alueesta ei ole enää meidän käytössä. Kuitenkin koko ajan mukana kulkee pelko. Mitä jos tuli leviää ja me joudutaan lähtemään evakkoon? Entäs jos me ei ehditäkään pakoon? 

Nyt vain odotetaan palon laantumista. Toivotaan, että ihmiset pääsisivät pian palaamaan koteihinsa ja kaikki palautuisi ennalleen. Onneksi monet apuatarvitsevat ovat saaneet tukea, ruokaa ja turvaa. 

Mulla on matkaa enää viikko jäljellä ja sen jälkeen kirjoittelen tänne paljon enemmän. Mistä haluaisitte kuulla? 

Kiitos viimeisestä kuvasta Lasse!

Jenna