*Postaus on toteutettu yhteistyössä EF Education Firstin kanssa
Useissa blogeissa, nettisivuilla ja mainoksissa hehkutetaan kuinka kielimatkat ovat niin parhaita ja toteuttaa kaikki unelmat. Voin tunnustaa, välillä syyllistyn tähän itsekin. Moni saa käsityksen että elämä siellä on täydellistä ja kaikki sujuu siellä virheettömästi. Ladataan odotukset kauhean korkealle ja petytään kun ne ei toteutuneetkaan. Oletetaan että kielimatka on elämän parhaat viikot (mitä ne kyllä mun kohdalla oli) ja kaikki saa siitä matkasta kaiken irti. Me ollaan yksilöitä ja eri tilanteet vaikuttavat eri ihmisiin eri tavalla, jokainen reagoi niihin omalla tavalla eikä mikään niistä ole väärä.
Useissa blogeissa, nettisivuilla ja mainoksissa hehkutetaan kuinka kielimatkat ovat niin parhaita ja toteuttaa kaikki unelmat. Voin tunnustaa, välillä syyllistyn tähän itsekin. Moni saa käsityksen että elämä siellä on täydellistä ja kaikki sujuu siellä virheettömästi. Ladataan odotukset kauhean korkealle ja petytään kun ne ei toteutuneetkaan. Oletetaan että kielimatka on elämän parhaat viikot (mitä ne kyllä mun kohdalla oli) ja kaikki saa siitä matkasta kaiken irti. Me ollaan yksilöitä ja eri tilanteet vaikuttavat eri ihmisiin eri tavalla, jokainen reagoi niihin omalla tavalla eikä mikään niistä ole väärä.
Matkalle lähtiessä on hyvä muistaa ettei kaikki voi mennä hyvin. Kaikkein täydellisimmästäkin reissusta löytyy negatiivisia hetkiä ja pettymyksiä. Eikä se ole ihme. Oletkos koskaan elänyt 2-4 viikkoa ilman minkäänlaisia pettymyksiä, negatiivisia hetkiä tai epäonnistumisia.
- Todennäkösesti et ja jos olet niin kerrohan heti mulle kuinka se on mahdollista!
Negatiivisest kokemukset eivät tee matkasta huonoa tai epäonnistunutta. Ne ovat osa kokemusta. Ne opettavat paljon ja tekevät matkasta ainutlaatuisen ja tapahtumarikkaan. Pienistä epäonnistumisista ja negatiivisista hetkistä syntyvät parhaat hetket. Ilman negatiivisuutta ei voi olla positiivisia kokemuksia.
Omalla suhtautumisella pystyt vaikuttamaan negatiivisten kokemusten vaikutuksen kielimatkaasi. Asennoitumisella oikein ne tekevät matkastasi täydellisen. Negatiivisten kokemuksien ennaltaehkäisy ja niihin henkisesti valmistautuminen auttaa pääsemään niistä yli. Kaikkein yllättävimissäkin tilanteissa kannattaa ajatella positiivisesti ja miettiä mitä opit. Todennäköisesti et tee samaa virhettä toista kertaa. Virheistä ja epäonnistumisista opitaan.
Positiivisuus kantaa pitkälle. Missattuasi bussin, eksyttyäsi vieraassa kaupungissa, kastuttuassasi vesisateessa, koti-ikävän yllättäessä mieti tilanteen positiivisia puolia.
Uutta bussia odotellessa voit saada uuden ystävän, uudessa kaupungissa eksyttyäsi saatat löytää upeita paikkoja, kastuttuasi saat tekosyyn shoppailla tai opit pitämään sateenvarjon mukanasi, koti-ikävää potiessasi kasvat ja itsenäistyt.
Nämä hetket tekevät matkasta merkityksellisen. Siitä bussipysäkin tyypistä saattaa tulla hyvä ystävä johon pidät yhteyttä vielä vuosienkin jälkeen, uudesta paikasta tulee lempipaikkasi, uudesta paidasta lempipaitasi, joka kantaa mukana muistoja, kasvettuasi löydät itsestäsi uusia puolia.
Tätä ketjua voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Eri tilanteet johtavat uusiin tilanteisiin. Mieti kuinka tylsä matkastasi tulee jos kaikki menee käsikirjoituksen mukaan. (Tai sitten siit tulee paras ikinä!) Koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan ja yllätykset kuuluu elämään. Lähde avoimin mielin kohti tulevaa.
Millaisia negatiivisia kokemuksia mun matkalla oli?
Oon miettinyt tätä paljon. Mulle jäi niin positiivinen olo mun matkasta etten oo edes ajatellut sen negatiivisia puolia. Ehkä melkein vuoden jälkeen on korkea-aika alkaa ajattelemaan niitä. Ensimmäiseksi tulee mieleen pieniä pettymyksiä, sitten ykisittäisiä huonoja hetkiä ja muutama ärsyttävä tilanne.
-Negatiivinen tilanne
+ kuinka pääsin siitä yli/mitä positiivista siitä seurasi
Pieniä pettymyksiä:
- Meidän koulu muuttui. Ei oltu high schoolissa SLO:ssa missä meidän alunperin piti olla.
+ En ois ikinä nähnyt sieltä koululta valaita ja mulla ois ollut tuplat pidempi matka kouluun hosteilta.
- Meillä oli tosi vähän aktiviteeteja. Mitä oon muista kursseista lukenut niin niillä on ollut niitä niin paljon enemmän.
+Saatiin viettää enemmän aikaa hostien kaa ja olla todellakin mukana niiden arjessa. Saatiin myös enemmän vapaa-aikaa valita mitä oikeasti haluttiin tehdä.
- Ei olla koskaan saatu meijän surffikuvia eikä luokkakuvia :/ eikä varmaan tulla saamaankaan.
+ okei en keksi tästä mitään positiivista. Mut mulla on kuitenkin omia kuvia niistä päivistä ja muistot on paljon enemmän kuin pari kuvaa.
- Meidän kurssilla oli oppilaita vain muutamasta maasta, oisin toivonut pääseväni tutustumaan eri kansallisuuksiin enemmän.
+Opin Indonesialaisen kulttuurin tosi hyvin ja tutustuin heidän kanssa tosi hyvin. Mun stereotypiat sitä maata kohtaa muuttuivat totaalisesti.
- Suomi-ryhmä oli liian iso. En muista ees kaikkien nimiä eikä edes ehtinyt tutustua kaikkien kanssa.
+ Mutta ne, joihin tutustuin oli ihan mahtavia tyyppejä ja löysin sen oman porukkani. Kiitos teille!
- Meillä ei ollut mahdollisuutta lähteä esim. Vegasiin tai San Diegoon ollenkaan.
+ Toisaalta ei meillä ois ollut aikaakaan ja matka ois niihin ollut niin pitkä. Ja pakko jättää joku tekosyy miks aina palata takas Kaliforniaan. Ei kerralla kaikkea!
- LA:n hotellin lihapullapasta maistui ihan oksennukselle.
+ Opin tilaamaan huonepalvelusta ja opin etten koskas enää tilaa lihapullapastaa Jenkeissä. (Toki on sitä hyvää pastaa varmasti jossakin.)
- Meillä oli vaan 2 diskoa.
+ Oli kiva et niit diskoi oli vaan vähän, mut ne oli erityisiä ja niihin oli tosissaan panostettu. Ne kaksi oli sellaisia "kunnon diskoja".
Sitten huonoja hetkiä:
- Universal studioilla mulla oli hirveä migreeni enkä saanut kaikkea siitä päivästä irti.
+ Se helpotti kun kävin ensiavussa. En ois muuten varmasti koskaan uskaltanut käydä jossain paikan ensiavussa. Ja opin pitää särkylääkettä aina laukussa mukana.
- Päivät jotka oltiin koululla oli liian pitkiä. Loppupäivästä vaan ei jaksanut enää opiskella.
+ Mutta kun toisina päivinä opiskeltiin niin saatiin paljon koko päivä reissuja ja kaikkee kivaa.
- Se hetki kun täytyy sanoa hyvästi. Varmasti mun elämän yks kauheimmista päivistä, sanoa hyvästi Indonesialaisella tytölle, josta tuli sen matkan aikana niin paljon enemmän kuin pelkkä tuttu.
+ Mut tää kerto et ne ihmiset todella merkitsi mulle jotain, ja et se matka oli onnistunut. Ne oli ilonkyyneleitä ja lupauksia et me vielä nähdään!
Viimeisenä ärsyttävät tilanteet:
- EF ei ollut tietoa että olin maksanut mun Losin reissun, joten jouduin nostamaan tosi paljon käteistä ja maksamaan siitä aiheutuvat nostokulut.
+ Opin nostamaan rahaa ulkomailla automaatista.
- Mun Maltan kurssin peruuntuminen ja kohteen vaihtuminen.
+ Calin matka oli niin ihana ettei harmita jälkikäteen yhtään ton kurssin vaihtuminen. Olin aina unelmoinut pääseväni Kaliforniaan ja nyt se toteutu!
- Mun USA-puhelimen akun loppuminen aina kun sitä ois tarvittu.
+ Sain sitten vikana iltana soitettua oikeat puhelut kaikille tutuille kortille jääneellä saldolla. Ja opin etten ota tota puhelinta Ausseihin mukaan.
- Kameran muistikortin etsiminen kun siitä loppui tila juuri ennen vikaa päivää.
+ Ilman tätä ei oltais lähetty etsimään Walmartia Losissa tuntia ennen "kotiintuloaikaa". (Ei ikinä löydetty sitä) mut siltä reissulta tuli ihan sikana ihania muistoja. Kauppareissu muuttui, höpöttely reissuks, jolla naurettiin niin paljon.
Oho, tulipa pitkä lista! Nyt joku ajattelee että toi matka oli ihan kauhee kun mulla on noin paljon negatiivista sanottavaa (varmasti ois ollut enemmänkin muttei tullut nyt mieleen). EI OLLUT! Se oli ehdottomasti mun elämän paras kokemus ja kaikki noi negatiiviset tilanteet tekivät siitä juuri sellaisen kuin se oli. Kuten näitte jokainen negatiivinen asia kääntyi positiiviseks hyvällä asenteella ja positiivisella mielellä.
