*Postaus on toteutettu yhteistyössä EF Education Firstin kanssa
Kerron nyt toivomuksesta mun isäntäperheestä Californiassa. :)
Kerron nyt toivomuksesta mun isäntäperheestä Californiassa. :)
USA:ssa kaikki isäntäperheet ovat vapaaehtoisia eivätkä saa oppilaiden majoittamisesta mitään korvausta. He toimivat siis ihan omastatahdosta ja haluavat todella oppia tuntemaan oppilaansa ja heidän kulttuurin. Perheet valitsevat oppilaat itse hakemusten perusteella. Tästä syystä perheet USA:ssa lähes poikkeuksitta ovat tosi kivoja mutta tosiaan välillä ei vaan kemiat kohtaa ja silloin otetaan liideriin yhteyttä ja yritetään ratkaista asia. (En kyllä ole kuullut että kenenkään olisi tarvinnut vaihtaa perhettä USA:ssa)
Kurssin varattua saat my ef tunnukset ja sieltä löytyy jenkkeihin lähtijöillä semmonen linkki et täytä isäntäperhe hakemus. Sitä kun klikkaa niin sielt tulee paljon kysymyksiä mm. Perus yhteystiedot mut myös et sun pitää kertoo itestäs, ja sun perheestä. Siel oli esim. Semmonen kysymys et piti kertoo mitä harrastaa. Sit siihen hakemukseen pitää laittaa kuva itestä ja perheestä. Hah mä muistan ku valitsin pelkkää kuvaa joku 2 tuntii. Sit kauhee pohdinta et mitä kirjotan. Kannataa tää hakemus tehdä huolella ja luoda semmonen positiivinen kuva, ei siis tarkota et sun pitää kirjottaa et oot super sosiaalinen ja super ilonen jos et oikeesti ole. Ja jos et tykkää esim.eläimistä tai liikunnasta niin älä kirjoita että rakastat liikuntaa ja eläimiä. Koska jos sanot vaikka et rakastat liikuntaa niin sun perhe voi olla super liikunnallinen ja raahata sut aina urheilee. Joten älkää valehdelkö sitä kirjoittaessa. Se hakemus kannattaa tehdä ajoissa. Mä tein sen joskus maaliskuun alus mut ois sen voinut tehä. Lähetettyä sen hakemuksen meni pari kuukautta ja toukokuussa mun perhe laitto mulle viestiä. Siin ne kerto et millasii ne on ja laitto kuvia ja toivotti mut tervetulleeksi. Silloin mulle myös selvis et mul on suomalainen host sisko. (Yleensä Jenkeissä perheet majoittaa vain yhden suomalaisen, mut meijän kurssil melkein kaikilla oli toinen suomalainen perheessä.) Ennen matkaa laitoin heille pari viestiä jossa kyselin kaikkee mahdollista.
Caliin lennettyä me ajettiin bussilla sellasen koulun pihaan missä meidän perheet odotti. Meitä vastassa oli perheen äiti ja lapset. Lapset oli tehneet meille sellasen kyltin tervetuloa Californiaan. <3 Bussi matkalla jännitti todella paljon ekaa tapaamista mut he olivat tosi mukavia ja pian jännitys katosi.
Takapihan riikinkukot, ja ne kyllä osaa pitää meteliä.
Perheet tulevat eri lähtökohdista ja niin kuin sanotaan Amerikka on kansojen sulatusuuni. Meijän perhe oli latinotaustanen, osalla oli Euroopasta aikoinaan tulleita perheitä ja kyllä siellä näki muutaman sellasen "perus jenkki perheen". Mun perheeseen kuuluu äiti, isä, tyttö (9v.) ja poika (7v.). Lisäksi niillä on kaks koiraa sekä kolme kissaa. Meijän perhe asui Oceanossa n.10 minuutin ajomatkan päässä meidän koululta. Ne asui isossa omakotitalossa jonka takana oli hedelmätarha ja me jaettiin mun host siskon kaa huone. Meillä oli paras perhe mitä oisin ikinä osannut kuvitella.
Mun toinen koti <3
Meijän perhe vei meijät aina koululle ja haki meijät iltapäivällä. Koulun jälkeen me yleensä leikittiin lasten kanssa. Pelattiin jalkapalloa ja erilaisia pelejä. Me myös leikittiin koirien kanssa. Se oli niin kivaa olla mukana heidän arjessa. Kerran me lähettiin käymään sellasella farmers marketilla SLO:ssa. Se oli semmonen paikka minne kaikki maanviljelijät toivat tuotoksiaan myyntiin silleen tori tyyppisesti. Me käytiin myös perheen kaa kaupassa ja vietiin Amelie tanssitunnille. Meijän host äiti vei meijät myös shoppailemaan kahdesti vai kolmesti outleteille. Ja kerran SLO:on sillä aikaa kun he menivät häihin. Me oltiin myös katsomassa Amelien tanssiesitystä. Host iskä vei meijät myös kattoo illalla autingon laskua ja kävelemään rannalle. Viikonloppuisin me oltiin perheen mukana kahdissa synttärijuhlissa, retkeilyalueella viettämässä iltaa ja puistossa pelaamassa jalkapalloa. Tottakai me tehtiin myös paljon muuta mut en nyt rupee kovin tarkkaa selostamaan tai täst tulee joku romaani.Se oli niin mahtava olla mukana perheen arjessa ja nähdä millasta on elää USA:ssa.
Stella yks kolmesta meidän perheen kissasta.
Vikana iltana me saatiin meijän perheeltä sellaset valokuvakirjat mihin he olivat keränneet kuvia matkan varrelta. Se oli vaan niin ihana mutta kauhee ilta. Kaikki vaan itki. (Jopa meijän host iskä.) se on vaan niin hirvee tunne sanoa heippa kun oot just viettänyt heidän luona elämän kolme parasta viikkoa ja et tiedä näetkö sä heitä enää ikinä. Mä oon kyllä päättänyt että mä lähden takaisin Californiaan joku päivä. Mulla on aina toinen koti johon oon tervetullut Californiassa. Nyt matkan jälkeen mä pidän mun perheeseen yhteyttä. Laitetaan Facebookissa viestiä. Mä en ikinä unohda heitä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista :)